Rodun salakavala tuho

Oletko koskaan huomannut kuinka helposti tuomarit, näytteilleasettajat ja kasvattajat tottuvat rodussa tapahtuviin muutoksiin? Usein tämä menee niin pitkälle, että näistä muutoksista tulee lopulta vaadittavia ominaisuuksia. Rodussa tapahtuva tietty muutos (lue: ilmentyvä trendi) alkaa useimmiten tunnettujen kasvattajien/näytteilleasettajien koirista.

On olemassa esimerkiksi hieman suurempi kääpiösnautseri, jolla on terrierimäinen “ilme”; elegantti shih tzu, jolla on hieman matalampi rintakehä ja pitkä kaula; weimarinseisoja, josta on tulossa yhä suurempi ja vaikuttavampi; ”amerikkalainen" englannin springerspanieli – mainitakseni vain muutaman.

Heti kun hieman “poikkeavan” tyyppinen koira alkaa menestyä näyttelyissä, pallo alkaa pyöriä. Kun koira menee ryhmäkehään, yksi tuomari kääntyy toisen puoleen ja sanoo; “ Oletko nähnyt tuota kaunista koiraa?”. Kasvattajat ja näytteilleasettajat huomaavat tuomarien pitävän juuri tietystä koirasta, ja yrittävät kasvattaa tai hankkia sen tyyppistä koiraa. Sillä hetkellä nämä kasvattajat eivät tunnu välittävän alkuperäisestä rotumääritelmästä, vaan voittaminen näyttelykehässä on ainoa asia, josta he välittävät.

Myöhemmin kun käy näyttelykehän laidalla katsomassa rotua, voi käydä niin, että luokassa näkee esim. viisi koiraa, joista neljä ”poikkeaa” rotumääritelmästä (poikkeavat) ja yksi on tyypiltään oikea “rotumääritelmän mukainen” koira. Useimmissa näyttelyissä (oikeaa) rotumääritelmän mukaista koiraa pidetään outona ja oikeasti poikkeavat yksilöt sijoitetaan palkintosijoille 1-4. Tämä on erittäin turhauttavaa niille kasvattajille, jotka noudattavat rotumääritelmää.

Houkutus on tietenkin erittäin suuri. Monet poikkeavat koirat näyttävät usein hyvin prameilta, ja usein niiden ulkoinen olemus ja liikkeet ovat näyttävämmät kuin rotumääritelmän mukaisen koiran. Pitää olla hyvin vahva ja omata hyvä rodun taustatuntemus pystyäkseen vastustamaan houkutusta ja jatkaakseen oikean sanoman levittämistä sekä rotumääritelmän mukaista kasvatustyötä.

Usein erilaisten tyyppien ilmaantuminen rotuun johtaa tuomareiden ja kasvattajien mieltymysten eriytymiseen. Yksi tällaisen eriytymisen tunnusmerkkejä on se, että tiettyjä koirien piirteitä liioitellaan yhä enemmän, jotta koira erottuu.

Voidaan tulla siihen johtopäätökseen, että monien kasvattajien/näytteilleasettajien ja tuomareiden poikkeaminen rotumääritelmästä on suoranainen vaara rotumme populaation olemassaololle.

Paitsi se, että totutaan rodussa esiintyviin trendeihin, on perinnöllisiin virheisiin tottuminen ja niiden hyväksyminen samankaltainen tai jopa pahempi ongelma.

Kun tuomarit kerta toisensa jälkeen palkitsevat virheellisiä koiria arvosanalla ’erinomainen’, ja myöntävät näille valionarvon, ei kasvattajilla ole tarvetta parantaa rotua; hehän voittavat jo! Tällaisissa tapauksissa vain kivenkovat ja todelliset idealistit pysyvät uskollisina rodulle ja yrittävät parantaa sitä. Mutta kuinka monta tällaista ihmistä meillä tänä päivänä toimii yhden rodun parissa!

Hyväksymällä vastustelematta muutokset, jotka miellyttävät silmää, mutta ovat rotumääritelmän vastaisia, kutsumme “rodun salakavalan tuhon” tekemään tuhotyötään rodussa.

Tarkasteltuna siitä näkökulmasta, että kasvatus on vain geneettisen materiaalin välittämistä seuraavalle sukupolvelle, jos antaa tällaista tapahtua, tieten tahtoen hyväksyy ja auttaa geneettisesti poikkeavan materiaalin leviämisen vastuuttomalla tavalla, joka saastuttaa geenipoolin (perinnöllisen materiaalin).

Eikö olisikin hyvä jos kasvattajat ja tuomarit ottaisivat vähintään kerran kuussa käteensä heille uskotun rodun rotumääritelmän? Entä kuinka arvokasta olisi järjestää säännöllisiä tapaamisia kasvattajien ja tuomareiden kesken, jotta he voisivat keskustella rotuun vähitellen hiipivistä trendeistä ja virheistä? Ei pidä koskaan unohtaa, että FCI:n hyväksymän rotumääritelmän pitäisi olla ainoa ohjenuora tuomaroinnissa ja kasvattamisessa.

Joten käyttäydy ja toimi kurinalaisesti sekä levitä alkuperäisen rotumääritelmän sanomaa.

 

Artikkelin kirjoittajan Hans Hilverdan luvalla käännetty englanninkielisestä käännöksestä ’A Silent Breed Killer’.