IRLANTILAISEN VEHNÄTERRIERIN TAUSTAA

Irlantilainen vehnäterrieri (Irish Soft Coated Wheaten Terrier) hyväksyttiin viralliseksi FCI -roduksi vasta vuonna 1937, mutta rotu on silti hyvin paljon vanhempi. Vehnäterrierin historia on jäänyt hieman muiden irlantilaisten terrierirotujen jalkoihin, mutta sen arvellaan olevan vanhin näistä neljästä. Jopa 200 vuoden takaa on eri lähteistä löytynyt viittauksia vaaleasta, turkiltaan silkinpehmeästä keskikokoisesta terrieristä, jonka on katsottu kuvaavan juuri vehnäterrierin näköistä, tapaista ja oloista koiraa.

Graham Holmes

Siihen, miksi rotu kuitenkin tuli hyväksytyksi virallisesti vasta tuolloin 1937, vaikka se kotimaassaan Irlannissa oli aikaisemmin ollut hyvinkin yleinen, on annettu monia selityksiä. Yhtenä pääsyynä on pidetty rodun yleisyydestä ja käyttötarkoituksesta johtunutta arvostuksen puutetta.

Vehnäterrieri oli nimenomaan maaseudun köyhän väestön koira, jonka tehtäviin kuuluivat monet erilaiset aikakauden maalaisympäristössä tarpeelliset tehtävät. Itsestään selvänä tehtävänä vehnäterrierille oli alkujaan toimia vahtikoirana, ja se hoiti tehokkaasti myös pienten tuhoeläinten, kuten rottien ja myyrien, kannan kurissa pysymisen. Vehnäterrieri oli työkoira ja sitä käytettiin mm. mäyrien metsästyksessä. Saavuttaakseen näyttelyssä muotovalion arvon, vehnäterrierin oli ensin läpäistävä käyttökoe tässä vaativassa lajissa. Vuonna 1968 Irlannin kennelliitto poisti käyttökoevaatimuksen mm. sen julmuuden ja rodun riistavietin korostumisen takia. Lisäksi vehniä tiedetään käytetyn jopa paimenkoiran ominaisuudessa.

Tämä "sosiaalisen statuksen" puute sekä piha- ja yleiskoiran rooli ovatkin ehkä selkeimmät syyt rodun myöhäiselle viralliselle tunnustamiselle, vaikka vielä rodun hyväksymisvaiheeseen liittyy muutamia episodeja, jotka vaikeuttivat rodun hyväksymistä, kun monet muiden irlantilaisten terrierirotujen kasvattajat eivät halunneet syystä tai toisesta hyväksyä vehnäterrieriä rotuna.

Rodun varhaisvuosina Irlannissa vaikuttivat aktiivisesti esimerkiksi herrat nimeltä Bourke, Pierce ja Blake. Mm. heitä on kiittäminen siitä, että rotu yleensä virallistettiin. Ehkä tunnetuin rodun puolestapuhuja sen varhaisista vaiheista lähtien oli rouva Maureen Holmes (1904 - 1996), joka kasvatti vehnäterriereitä kennelnimellä Holmenocks. Paljolti hänen ansiostaan rotu on säilynyt meidän päiviimme saakka.


Crecora Crepello	Holmenocks Hepburn

Yhteistyössä Maureen Holmesin kanssa Eva Corander, kennel Geijes, tuotti Suomeen ensimmäisen vehnäterrierin sen alkuperämaasta Irlannista vuonna 1963. Tämä koira, Holmenocks Hepburn, oli samalla myös pohjoismaiden ensimmäinen rotunsa edustaja. Tämän koiran seuraksi Eva Corander toi maahan uroksen Crecora Crepello. Molemmista tuli kansainvälisiä valioita - Holmenocks Hepburn saavutti tämän tittelin jopa rodun ensimmäisenä. Yhdistämällä nämä kaksi koiraa Eva Corander loi pohjan irlantilaiselle vehnäterrierille Suomessa ja koko Skandinaviassa.

Suosittelemme lämpimästi tutustumista Maureen Holmesin kirjaan The Softcoated Wheaten Terrier, jossa kerrotaan rodun historiasta erittäin tarkkaan vivahteikkaalla tavalla.

Lisäksi tietoa rodun taustasta löytyy suomeksi mm. Kerry- ja vehnäterrierikerhon kotisivuilta: